Onko otsakkeessa oleva termi tuttu? Onko sinulla tunne, että et osaa pitää puoliasi erilaisissa ihmissuhteissa tai vuorovaikutustilanteissa? Tuleeko sinulle kehoreaktioita, esimerkiksi halu paeta paikalta, "möykky rintaan" tai kylmä hiki otsalle niin, että et ihan tarkasti tiedä, miksi ja mitä on tapahtumassa?
Itse olen tajunnut vasta aikuisena, että olen ollut "traumamiellyttäjä". Ihmettelin vuosikausia, mikä minussa on vikana, kun monesti minulla oli jotenkin hyväksikäytetty olo ihmisten kanssa. Hyväksikäyttö ei aina ollut tavanomaista, kuten taloudellista tai muuta vastaavaa ilmiselvää, vaan paljon hienovaraisempaa, jonkinlaista vallankäyttöä. Jopa henkistä väkivaltaa. Traumamiellyttäminen syntyy muun muassa traumaolosuhteiden vaikutuksesta ja ilmenee jatkuvana toisten tarpeiden huomioimisena, itsensä vaille jättämisenä ja pelkona kertoa omaa mielipidettä. Se on jatkuvaa myötäilyä ja toisen tarpeiden huomioimista ohittaen omat tarpeet. Se voi ilmetä myös menettämisen pelkona, mikä pistää traumamiellyttäjän nöyristelemään hänelle, jonka pelkää menettävänsä. Traumamiellyttäjää voisi ehkä kuvata "rakkauden kerjäläiseksi".
Psykologinen trauma on yksilöllinen kokemus jostakin tapahtumasta tai jatkuvasta traumaattisesta olosuhteesta. Siinä ihminen ei pysty käsittelemään sietämätöntä emotionaalista kokemusta, jossa hän joutuu pelkäämään itseensä tai läheiseensä kohdistuvaa vakavaa uhkaa. Suurin osa meistä on traumatisoitunut lapsuuden perheessä, koulussa, kaveripiirissä tai omassa ensiperheessä - yhdet vähemmän ja toiset enemmän. Meillä on kuitenkin erilainen resilienssi eli kyky sietää ja käsitellä tarumaa tai traumaolosuhteita.
Trauma olisi hyvä hoitaa, ei ainoastaan itsen takia, vaan myös tulevien sukupolvien vuoksi, sillä trauma saattaa siirtyä jopa sukupolvien yli epigeneettisesti, geenin päällä olevan tiedon mukana, jonka elämä laukaisee, jos huonosti käy.
Vakavien traumojen kohdalla on parasta mennä traumaterapiaan ja traumamiellyttäjä voi hyvinkin päästä eteenpäin jopa lyhytterapian avulla. Olet sen arvoinen.
Rakkaudella,
Mia
